Aivan ensimmäiseksi harrastuksiini kuuluu keppostelu, nukkuminen, loikoilu, syöminen, autoilu.. valitettavasti pomoni ei oikein pidä keppostelua aina hauskana..  Toisaalta tietäisipä pomoni kuinka esimerkiksi sohva uhittelee minulle kun johtaja ei ole kotona.. se on aivan hurjaa, ja silloin taas toopemaiset esi isien vaistot heräävät minussa, ja hyökkään sohvan kimppuun.. näytän sille aina taivaan merkit.. GRRR.. niskakarvani nousevat pystyyn jo pelkästä ajatuksesta.. Hauskaa on myös saada emäntä hermoromahduksen partaalle.. pureskelemalla sen jotain olevinaan hienoa esinettään.. tai paljastamalla esimerkiksi patjasta superloonit tai jouset, miten sen nyt kukakin tahtoo ajatella, olenkin oikein hyvä siinä hommassa.. ilmiömäinen suorastaan.. saankohan jonkun kunniamaininnan joskus siitä?

Uusimpana kikkana keksinkin tässä yhtenä päivänä kuinka leipien säilytys laatikon saa auki, ja oli muuten hyvän makuisia eväitä sisällä, vesi ihan kirpoaa kielelle niitä ajatellessa.. pomo oli vaan pahalla päällä kun tuli kotiin ja keräili muovipussien riekaleita ympäri asuntoa ja paapatti että joutuu lähtemään kaupasta ostamaan leipää.. ja vielä pahemmalla päällä se oli kun mulla meni maha ihan ruikulille.. kehtasikin vielä väittää että se johtui niistä leivistä, kekseistä ja pullista mitä olin ahminut..
Mielelläni kantelen myös tavaroita paikasta toiseen, varsinkin jos muilla perheenjäsenillä (lue: palvelijoillani) on muuta tekemistä kuin rapsutella ja suukotella minua.

Kyllähän sitä sitten pomon kanssa harrastellaan kaikenlaista muuta yhdessä, esimerkiksi tottista ja jäljestämistä, polkupyöräilyä ja talvella potkukelkkailua.. kyllähän lenkillä käynti ja metsän tutkiminenkin menee harrastuksista.. tuo tottis on sellaista pomon mielistelyä, pitäähän sille joskus olla mieliksikin, saa sitten hyviä makupaloja tai/ja pureskella ihanaa patukkaani, jonka pomo oli käynyt ostamassa ihan minua varten.. Jälki on lempipuuhaani, ensin pomo käy kuljeskelemassa ympäriinsä ja piilottaa samalla jokusen makkaran, minä odotan autossa, voi että kun on mukavaa sitten kun saan valjaat päälleni ja saan puuhata ihan itse, emäntä tyytyy seurailemaan minua ja on kerrankin hiljaa..

Jostain syystä pyöräily on jäänyt vähemmälle, vaikka niin mielelläni antaisin emännälle supernopeat kyydit sillä, ainakin hän huutaa ja kiljuu pyöräillessämme paljon ja kovaa.. hmm.. varmaankin kannustaa minua vaan juoksemaan kovempaa..